Kipeä kaipaus
Sinä katsoit minuun tummunein silmin,
kyyneleesi olivat punaista lasia.
Minun sydämeni oli pudota vatsaan,
kun sanoit rakastavasi minua.
Sinä painoit pääsi rintaani vasten
ja huusit pimeyteen sanoja
Miksi hänen sydämensä saa sykkiä
ja sen toisen annoit sammua?
Minä lähdin sateen tuodessa
vastauksen
Minä tiesin että lähtö ei ollut
lopullinen
Hänen sydämensä löi kuin noitarumpu
ja sinä sait pitää häntä sylissäsi
vielä hetkisen
Minä palasin sateen jälkeen ja
ukkonen löi kuin noitarumpu viimeinen
Minä itkin mustia kyyneliä ja
hengitin häneltä riistettyjä
hengenvetoja
Hän tuli minua vastaan ja
luovutti minulle elämän hiilen
punaisen
Sinä pyysit silmilläsi,
minä lähtisi en
Minä tiesin ettet voisi koskaan
rakastaa minua kuten häntä
Tämä runo on saanut alkunsa unesta.