Veriset siivet
Olen vierelläsi,
mutta sinä et ole enää siinä.
Ennen siipeni valkoiset,
tahriutuivat verivanaan.
Miksi pakotin sut hylkäämään itseni,
sydämeni jättämään?
Rakastimme toisiamme, silti riistin,
sut itseltäni.
Nyt, veitsi rinnassani,
olen onnellinen;
pääsenhän pian luoksesi.
Vaikka synnin raskas taakka,
siipiäni rasittaa, vetää maata päin.
Minä tulen, koska rakastan sua,
kuolemankin jälkeen.
Synkkämielinen runo, joka kertoo murhaajasta, joka tappoi rakkaimpansa.
Pilvi Kirsikka
|