Raskas aika
Se oli isku sydämmeen,suoraan sielun ytimeen.
Tunsin sen palan kurkussa,kuinkylmä terä iholla.
Ne sanat tulivat kun oli muutenkin pahaolla.
Kävelin monta kilometriä eteenpäin kunnes sen tajusin oli sen parempi
mennä näin. Olin varmaankin liian nuori sinulle, en tiedä, enkä jäänyt
kyselemään sillä suru oli jo matkalla sydämeni sisään.
Runo siitä kun joku antaa ymmärtää että rakkaus saa vasta kaikua mutta niin ei olekkaan!
Pieni Pohjan Tähti
|