Kutsuttu
silpoutuneena heräilen
polku vie kohti aamua
jonne kävelen
nahkani kokonaisuutena
on rullautunut sänkyä pitkin
lattialle pergamentiksi
lähetän korpit matkaan
pakkaan tavarani vatsalaukkuun
heilahdan puusta puuhun
sillä vain hitaat kävelevät
hyppään kohti kirkontornia
kömmin luukusta sisään
siitä josta käki kukkuu
lepäilen kellon hammasrataksissa
syöden tulisia liekkejä
narunpätkiä
ja konfirmoituja sieluja.
Puttha
|