Unettomuutta
Kaiken pitäisi olla hyvin, vaikka olenkin yksin. Kuuntelen ääniä, illan ääniä. Linnut sirkuttavat varoitusta tai lirkuttelua Aluksi pidän äänestä. Sitten se käy hermoille.
Sitten keskityn muihin ääniin. Rapinaa, suhinaa, pärinää ja ujellusta. Ei ole helppo nukahtaa autoonsa keskellä urbaania kaupunkia. En vaivu uneen, vaikka tiedän joutuvani heräämään aamulla aikaisin. Äänet vain häiritsevät niin kauan, kun keksin toisen tyynyn vaimentimeksi.
Sitten jokin kutiaa päänahassani ja nenässä. Pakko minun on raapia kutisevaa päänahkaa. Kun pääsen kutinasta, alkaa jalkojen särkeminen. Pitkään piti seisoa jaloilla taas. Sitten alkavat vatsavaivat. Ilma huononee ja on pakko avata ikkuna raittiin ilman saamiseksi.
Mietin mennen ja huomisen päivän asioita. Sitten tulee kylmä. Nyt on laskeuduttava ylhäältä laittamaan lämmitystä ja samalla tietysti käydä tarpeilla. Nenä alkaa vuotaa, ilmeisesti ikkunasta lensi siitepölyä, jolle olen allerginen.
Palaan peiton alle. Tyyny on jotenkin epämukava ja peitto vaeltaa pussilakanassa. Ei ole kyllä helppoa olla reissutöissä, kun ei ole oma kulta kainalossa. Loppu. Ilmeisesti lopulta väsymys vie voiton ja herätyskello on seuraava asia, jonka tiedän. Paperi ja kynä löytyy lattialta.
Minun oli pakko tallettaa eräs yö matkailuautossa työmatkallani.