elämä raastaa joskus

Ennen niin rakastunut sydän raunioina kodin sirpaleissa.Keho värjääntynyt batiikille mustelmista.Silmissä turvaton ahdistus,vapauden kaipuu.Sielussa synkkyys, mittaamaton tuska ja tukahdutettu raivo.Mieli taistelee itsensä kanssa. Häilyvänä pullahtelee esiin oikea, katoaa piiloon väärän taa.

Ei ratkaisua niin kauan kuin sydän rakastaa.Rakkaus sattuu,mutta on sitä selvitty puhtaasta pahuudestakin.Vaikka kyllä tämäkin sitä lähentelee.

Ihmismieli usein niin heikko että pahan orjaksi joutuu.Ympärillä niin paljon syntejä,niin paljon houkutuksia.Vahvat selviää,heikot sortuu. Vahvoilla tie on tuskan kautta voittoon, kun heikot tarvitsevat pelastusrenkaan. Kun oma heikkous on nähty,sen voittaa.Mutta vain jos iskee ennen sitä. Kahlitsee sen mielen syvimpään loukkoon,jottei kukaan tai mikään sitä löydä. Tai siitä tiedä.Mutta miksi kahlita jotain mielen pimeään loukkoon,kun itse on vankina sellaisessa?Silloinhan millään ei ole väliä,en kuitenkaan selviä hengissä.

Jäljelle jäävistä muistoista on selvittävä, painajaiset on kestettävä. Tuska sisimmässä on kestettävä.Elämän on jatkuttava ja sen on oltava turvallista.

Mutta miten osata suojella itseään kaikilta pelkäämättä kaikkia? Jumala tai jumalat pelaavat peliään ihmisillä.Sitten vielä ihmiset pelaavat pelejään toisillaan halutessaan hallita.Paska juttu että hallita kivulla,viemällä toiselta vapauden,nöyryyttää ja sitten päättää ettei toinen ole elämisen arvoinen.Hallita koska tunteet kuuluvat muka vain heikoille ihmisille.Haluten olla iso paha susi.

Onneksi ihmisellä on vahva tahto elää, se tulee esiin viimeistään siinä vaiheessa kun kuolema on lähellä.Onneksi sisukin voi löytyä, vaikka sen on jo unohtanut.Ihminen kuin moni muukin on tehty selviämään.Joskus täytyy taistella elämästään itse,sillä aina muita ei ole auttamassa.Ja joskus voi taistella yhdessä,jos vain on edes joku joka haluaa pelastaa.Harmi vain että jotkut tuomitsevat itse itsensä tuhoon kun menettävät toivonsa.Minäkin menetin mutta löysin sen uudelleen.Jos uskoo tuskan ja epävarmuuden jatkuvuuteen, se ei paranna maailmaa.Eikä sillä voiteta edes aikaa.

Kertomusta siitä miltä tuntuu kun luottaa väärään ihmiseen ja joutuu kokemaan helvetin maan päällä. Ja miten se helvetti jatkuu vielä jälkeenpäinkin. Tein tän kirjoitukseni erään vanhan kirjoitukseni pohjalta. Olin kirjoittanut sen silloin kun elämä oli helvetti. Nyt kun olen päässyt yli siitä, löysin kirjoitukseen hyvää ja opettavaistakin.

Redroses