Tyhjä paikka erään ihmisen sydämessä

Hetken katsoin sun sinisiin silmiisi
ja näin niistä muistot,kaipauksen.
Aika on jo sinua kuluttanut,
haluat kenties takaisin elämäsi eilisen.
Tai edes hetken siitä,
elämä on elettävä eteenpäin,
eiköhän siksi se riitä.
Näen silmistäsi että jotain puuttuu,
kaipaisit ehkä toista ihmistä.
Ehkä vain filosofiseksi seuraksi
jotta elosi olisi enemmän intensiivistä.
Näin silmistäsi sinisen meren,
näin niistä myrskyn lähestyvän.
Näin myös elämään rakkauden,
samoin ajan kuluttamisen edistyvän.
Sinä et haluaisi tulla vanhaksi,
taistelet vastaan pitäen mielesi
uhmakkaana kuin nuorisolla.
Vaikka niveliäsi kuinka kolottaisi,
sinä haluat uhmakas ja vitsikäs olla.
Vaikkei se aina onnistukaan.
Aivan kuin maailma ei merkkais paskaakaan,
ja silti nään että välität sydämessäsi.
Sinä parka vain ryvet itsesäälissä,
etkä siksi huomaa kuinka kaunista on elämä.
Sinä olet nähnyt ja kokenut jo tarpeeksi
mutta kun et ota siitä opiksi.
Ja kunpa saisit joskus elämääsi sen 
jota sydämessäsi kaipaat.
Sinä olet pettynyt rakkauteen,
etkä enää luota ihmiseen.
Siksi tuomitset muita herkästi niin,
satutatkin joskus vaikket tarkoita
iskeä herkimpiin.
Sinä pehmennyt sitten kun joku sulle opettaa
että millaista ihmistä vain voi rakastaa.
Sydämesi vain kaipaa vahvaa ihmistä lähellesi.
Kun hänet saat,saat myös luottamuksen
elämääsi,terveyteesi.
Löydät sisimmästäsi rakkautesi.
Odota siis tulevaa,
jokaiselle on monta oikeaa.
Joskus rakkaus vaatii onnistuakseen ihmiseltä
muuttumistaitoa.
Jos siihen pystyy niin todella välittää.
Silloin rakkaus on aitoa.


 

Hetken tunne,sellainen että ymmärtää ihmistä jota ei välttämättä ymmärretä.Ja haluaisi mennä halaamaan, pitää huolta ja koettaa ymmärtää ihmistä jolla on elämässään tilaa vielä yhdelle. Muttei tietoa siitä onko se yksi joku joka on jättänyt vai onko paikka avoinna uudelle. Sen jos tietäisi voisi helpommin auttaa. Mutta harva ottaisi neuvon vastaan itseään nuoremmalta.

Redroses