Sinulle
Tahtoisin sanoa sinulle: "Älä rakasta minua, satutan sinua kuitenkin". En pysty, sillä itsekkäästi tahdon pitää sinut viimeiseen asti vierelläni, vaikken tiedä rakastanko sinua kuitenkaan. Piiskaan sinua mieleni ruoskalla, kärsit, viillät kätesi verille ja minä katson hiljaa sinun tuskaasi. Katson tuntematta mitään.
"Anna minulle suukko", sanot ja työnnän sinut pois luotani. Sinuun sattuu taas ja katsot minua kysyvästi. "Miksi?", sinun tekisi mieli kysyä. Tahtoisin huutaa sinulle: "Mene pois läheltäni, sillä tahtoisin lyödä sinua!", mutta pysyn vaiti, sillä en kuitenkaan halua sinun poistuvan siitä.
Hulluutesi silmissäsi, kun väännät minua ranteesta. Mietin, että väännätkö loppuun asti rikkinäisen ranteeni. Tiedän aiheuttaneeni sinun hulluutesi, tiedän ruoskineeni sinua loppuun asti. Pian unohdan sinun läsnäolosi, vaikka vierelläni kyyneleet silmissä pyydät anteeksi tekojasi. Nyökkään vain hyväksyvästi, jatkan pääni sisäistä taistoa.
Tahtoisin kuiskata sinulle:"Rakastan sinua", mutta en voi sillä tiedän ettei se olisi totta, enkä halua valehdella sinulle. Pidän sinusta, siksi en halua päästää sinua pois. En halua vaikka tiedän ajavani sinut tuhoon. Olen itsekäs, niin sanoit itsekin joskus.
Ajattelen, että nyt minun täytyy tehdä se, ajaa sinut pois, surkea ihmisraunio. Sanat vain juuttuvat kitalakeeni ja minua oksettaa.
Katson sinun nukkuvia kasvojasi, kaunis ihmisten luomus. Kadehdin sinua, säälin sinua..Miksen voi antaa sinun mennä. En halua satuttaa sinua, mutta teen niin koko ajan. Enkä voi antaa itselleni anteeksi..