Liian monta haavaa
On vaikeaa olla ystäväsi. On vaikea luottaa, on vaikea uskoa mitä sanot tai teet. Petit luottamukseni, olet tehnyt sen jo liian monta kertaa. Silti vain uskon ja luotan sinuun, annan aina anteeksi kaiken sen pahan, kaiken sen tuskan ja kivun jota olet minulle tuottanut. Annan sinulle anteeksi joka kerta, kun anelet ja pyydät. Tiedän ettei sinulla ole ystäviä, mutta silti minäkään en haluaisi enää. Yrität viedä minulta sen, mitä sinulla ei ole. Yrität kaapata minun rakkaat, ne ihmiset jotka ovat minulle tärkeitä ja jotka ovat minun todellisia ystäviä aina. Vaikka et myöntäisikään, tiedän sen silti. Näen sinun läpi, aavistan milloin valehtelet. Olet tehnyt sen minulle jo liian monta kertaa, olet satuttanut minua liikaa. En jaksa enää, en enää halua olla ystäväsi. En voi luottaa sinuun. Pelkään aina, mitä seuraavaksi teet, ja koska avaat haavani. En jaksa enää, olen jo kyllästynyt tähän meidän niin sanottuun ystävyyteemme. Ei tämä voi enää jatkua näin, nyt saat jäädä yksin. Meillä on ollut hauskoja hetkiä, mutta ne huonommat hetket ovat kumonneet hyvät hetket, enkä enää jaksa muistella mitään meidän yhteisiä hetkiä. Nyt voit antaa minun olla, ja keskittyä tulevaisuuteesi. Mutta jätä minun rakkaanikin minulle, älä ota heihin yhteyksiä enää. Muistan vielä liian hyvin sen viimeisen haavan, jonka viilsit. Nyt en enää pysty muuta kuin jättämään tämän kaiken taakseni ja yritän unohtaa kaiken. Se on mahdotonta, mutta kyllä minä siihen vielä pystyn.