Yö ja päivä

He olivat kuin yö ja päivä
Toinen rakasti valoa
Toinen pimeyttä
Toinen oli onnellinen
Toinen onneton
Toinen jaksoi elää ja iloita
Toinen ei jaksanut iloita eikä olla mikään
Toinen osasi hymyillä
Toinen ei edes tiennyt mitä se tarkoitti
Toinen rakasti aurinkoa, sen lämpöä ja valoa
Toinen ei rakastanut auringon valoa, piiloutui vain siltä pimeyteen
Mutta kaiken sen pimeyden keskellä
Hän rakasti valon ja päivän keskellä olevaa
Hän rakasti toista paljon
Mutta toinen ei valon keskeltä halunnut poistua pimeyteen
Pakeni pois
Heti, kun pimeys tuli lähelle
Meni kauas
Ja pimeästä tuli pimeämpää
Valossa oli parempi
Mutta pimeästä toinen piti enemmän
Mutta pimeyden keskellä hän rakasti
Rakasti valon keskellä olevaa
Toinen valon keskeltä
Ei piitannut toisesta pimeästä
He olivat liian erilaisia

Tuutikki