Appelsiinipuu

Istun omassa appelsiinipuussani 
ja vannon istuvani siinä ikuisesti. 
Sillä puussani olen korkeammalla kuin maassa, 
siis lähempänä taivasta. 
Lähempänä ystävääni. 
Ystävääni jonka taivas söi, 
sinä kauniina kesäpäivänä, 
josta piti tulla vain kaunis muisto. 
Mutta nyt se päivä seuraa minua, 
muistuttaa jokaisella kerralla, 
kun paljaat jalkani osuvat maahan, 
että ystäväni on lähtenyt. 
Siksi istun täällä appelsiinipuussani, 
pakenen sitä todellisuutta, 
pakenen kuumaa asfalttia 
ja sítä piinaavaa päivää, 
joka muuten seuraisi minua aina… .

En voi koskaan unohtaa, enkä koskaan unohtaa saa, mutta oppia voin ja niin toivon tekeväni, virheitäni en voi korjata, mutta voin oppia olemaan tekemättä uusia.

lionheart