Lasimaailman sisällä

Aluksi oli vain aurinko,
 koko maa nukkui kaunista untaan, 
sitten tuli valo, 
se sokaisi katseeni, 
en nähnyt kuin itseni, 
olin niin sokea ympärilläni olevasta maailmasta, 
on saanut enää henkeä.
 Suuri maailmani oli muuttunut pienen pieneksi palaseksi,
 se tukahdutti kaiken, 
ei mitään kontaktia kupuni ulkopuoliseen elämään,
 sellaista ei edes ollut.
 Kuljin sokeana maailmassa 
jonka vain minä omistin. 
Mikään ei enää tuntunut pahalta,
 sillä en tiennyt mitä hyvä oli, 
ystäväni, 
jos niitä oli koskaan ollutkaan,
 lähtivät, 
he eivät halunneet olla osa tukahtunutta maailmaani,
 en minäkään, 
halusin pois sen kuvun joka minun 
ja sen suuremman maailman välille oli syntynyt,
 halusin elää. 

Elää siinä suuremmassa maailmassa, 
jossa kaikki tiesivät mitä hyvä on, 
sillä kaiken kaoksen keskellä he saivat rakastaa toisiaan,
 joskus jopa hymyillä ja nauraa, 
nauttia toistensa seurasta.
 Minä olin yksin, 
olin yksin pienen pienessä maailmassani,
 niin yksin,
 etten tiennyt mitä rakkaus on.
 Kului vuosi, 
kului toinen, 
ulkoisen maailman rakkaus vain vahvistui, 
minä olin murtunut,
 en jaksaisi enää, 
en uskonut enää edes itseeni, 
halusin vain pois, 
Elämän kaipuu oli hävinnyt, 
en muistanut enää millaista oli elää.
 nyt halusin vain kuolla.

lionheart