Enkelilapsemme nauru
Makuuhuoneen seinällä, kuihtunut ruusu jo kauan sitten alkoi elämästä on pakkas- yö ja jäätynyt maa vain ihmissydän raukka, yhä jaksaa rakastaa
Tämä tunne, joka repii, minut sängystä iltaisin on aiheuttamaa lemmen joka noin vain kuihtui pois ehkä olin typerys, pettävää jäätä sinulle ja halu olla vapaa koitui kuolemaksein, kun sinä kahlitsit, tahdoit omistaa joka ainoan, palasen sielustain
Niin arka kosketuksen, on viinilasi kristallin se vasten aurinkoa särkyy ja taivaskin pimenee enkelinkään siivet, eivät vielä kantaneet siksi enemmän vie aikaa, tämä kaikki unohtaa
Tämä tunne, joka repii, minut sängystä iltaisin on aiheuttamaa tuskan, joka ei millään haihdu pois ehkä olin typerys, pettävää jäätä sinulle ja halu olla vapaa koitui kuolemaksein, kun sinä kahlitsit, tahdoit omistaa joka ainoan, palasen sielustain
Usein yhä mietin mihin elämä nyt sua vie vieläkö mahdat muistaa rakkautemme
Ja mahdatkohan koskaan kuulla kutsua taivaasta, enkelilapsemme, naurua?
Laulunsanat ex-rakkaalleni