Loppunäytös

Antaudun hauraan kellertävän
nurmipeitteen syleilyyn,
suureen, karkeaan höyhenmereen
jolle diagnosoitu vain kotva elinaikaa.
Suljen silmäluomeni jotka
vain yhä tuntuvat raskaimmilta
ja hiljennyn nauttimaan kesän
loppunäytöksestä;

Heinäsirkkojen viulukonsertoinnista,
naaras västäräkin amatöörisestä
sooloilusta,
tuulen huminasta metsän yllä.
Perhosten silkkimäisestä lepatuksesta
ilman hyväilessä heidän siipiään,
kannattelevan niitä ilmavirran voimin.
Ja herään,
eteeni avautuneena
tuo suunnaton värimaailma,
kirjava jäämättömyys
jonka tiedän katoavaksi.

Nautin kuitenkin loppunäytöksestä,
luovuudesta,
joka syntyi yhteisvoimin.

Miten luonto onkin niin taiteellinen?

Enkelinsiipi