Millä portaalla nauru loppuu?

Psykiatri kertoi mulle tarinan. Se meni suurinpiirtein näin:

Mies järjesti suuret juhlat. Kutsui sinne hirveästi tärkeitä ja virkaatekeviä ihmisiä. Juhlat pidettiin suuressa salissa jonne laskeutui pitkät kiviportaat. Miehen oli määrä laskeutua portaita pitkin juhlasaliin. Kun hän sitten saapui portaiden yläpäähän kaikki juhlavieraat kääntyivät katsomaan ja taputtivat hänelle. Mies lähti laskeutumaan portaita mutta muutaman portaan jälkeen kaatui ja kaikki vieraat räjähtivät nauramaan. Mies kuitenkin nousi ylös ja alkoi taas kävelemään rappusia alaspäin. Taas parin rappusen jälkeen hän kaatui ja kieri muutaman portaan verran alas ja taas kaikki nauroivat. Päättäväisesti mies nousi vielä kerran ylös ja lähti laskeutumaan rappusia. Sitten hän taas kaatui ja kieri kaikki loput rappuset alas ja kaatui mahalleen aivan vieraiden eteen. Mies ei enää noussut. Hän kuoli. Kysymys kuuluu: Missä nauru loppuu?

Milloin ei ole enää kivaa?

Tää on mulle kerrottu kun olin omassa elämässäni hakoteillä ja olen mä siellä vielä nytkin, en tosin niin paljon. Tää tarina sai ihan kivasti miettimään omia toilauksia ja muittenkin tekemisiä.

Some Kind Of Angel