Ikuista rakkautta

Viime yönä istuimme käsi kädessä rannalla ja katselimme tähtien leikkiä. Nojasin pääni olkaasi vasten ja sinä kiedoit kätesi ympärilleni. Ja yön viimeisinä tunteina sinä suutelit minua hellästi suulle, kuiskasit rakastavasi minua ikuisesti. Mikään ei kuulema voisi erottaa meitä. Ei ole maailmassa vahvempaa kuin meidän rakkautemme, sanoit. Ja minä uskoin sanojasi sokean lailla. Se yö jäi viimeiseksesi.

Aamuauringon ensisäteet herättivät minut ruususen unesta. Katsoin vierelleni enkä nähnyt enää sinua. Etsin sinua katseellani, halusin sinut lähelleni. Viimein huomasin jalanjäljet hiekassa. Niiden täytyy olla sinun, ajattelin ja lähdin niitä seuraamaan. Odota minua rakas, ajattelin. Vielä silloin ei tiennyt sinun haluavan pois.

Löysin sinut seisomasta kallion reunalla. Katselit lumoutuneena alas mereen, aivan kuin olisit halunnut sinne. Ja kuullessasi minun tulevan käännyit hitaasti ympäri. Näin kyyneleet silmissäsi, mutta vielä silloin en tajunnut miksi itket. Sanaakaan sanomatta kiedoit minut syleilyysi, suutelit ja sanoit rakastavasi minua, ikuisesti. Ja arvaamatta työnsit minut syrjään, juoksit kohti kallion reunaa, hyppäsit. Ja vielä hypätessäsi huusit, ettei edes kuolema voi ikinä lannistaa rakkauttasi.

Strawberry