Sielunsisaret
Kuuma kaakaomuki höyryää pöydälläni. Minä tuijotan lumoutuneena siitä nousevia höyryjä, näen kasvosi siinä. Hiljaisena yksinäinen kyynel valuu poskellani, kaipaan sinua niin. Ja hiljalleen nukahdan sinun kasvot mielessäni.
Se oli kaunis kesä, koko maassa tehtiin lämpöennätyksiä. Törmäsin sinuun jo kesäloman ensimmäisenä päivänä, tunsin heti yhteyden välillämme. Ja sinä tunsit samoin. Yhdessä menimme samaan kahvilaan, samaan pöytään, vastapäätä toisiaame. Sanaakaan sanomatta tiesimme kaiken toisistamme. Olimme sielunsisaria.
Heinäkuun alussa aloin huomata sinussa outoja piirteitä. Vähitellen näin sinun valosi himmenevän, tunsin sinun lipuvan kauemmas minusta. Yritin kaikin tavoin pitää sinusta kiinni, en halunnut päästää sinua menemään. Mutta väkisinkin tunsin sinun haluavan pois, jonnekin parempaan paikkaan. Ja lopulta en halunnut enää estää sinua.
Päivää ennen koulujen alkua sinä soitit minulle. Kuulin heti ensimmäisistä sanoistasi että lähtisit tänään. Hiljaa kuuntelin sinun hegitystäsi ja sanojasi, äänettömät kyyneleet valuivat poskillani. Puhelun jälkeen viilsit ranteesi auki.
Ja vielä tänäkin päivänä näen unia sinusta, meistä yhdessä. Niissä sinä hymyilet ja elät elämääsi, onnellisena, raukeana. Ja minä hymyilen kanssasi kun juoksemme auringonlaskun aikana alasti mereen, ruiskimme toistemme päälle vettä, nauramme onnellisina. Ja aamulla katsomme auringon nousua sylikkäin. Täällä sinun on hyvä olla.