Ikävä sitä oikeaa

Kerran pienessä kylässä asui tavallinen nuori tyttö. Hänen perheellään oli vaikeaa, koska he olivat köyhiä. Lapset laitettiin töihin liian nuorena. Ja töitä he tekivätkin vanhempiensa mieliksi.

"Vanhemmat ovat onneksi pois kotoa tämän viikon" sanoi Emilia. Toinen perheen tyttäristä.

"Miksi he eivät voineet ottaa meitä mukaan?" kysyi perheen toinen tytär Amelia.

Amelia oli nuorin ja hänellä oli kirjekaveri joka oli muuttanut kauas pois heidän luotaan. He kirjottelivat joka toinen päivä toisilleen. Tytön kirjekaverin nimi oli Amanda. (Käytän lauseessa oli sanaa koska amanda on kuollut mutta se selviää myöhemmin miten.) Amelia oli tavallaan iloinen siitä ettei heidän tarvinnut lähteä vanhempiensa mukaan, koska halusi jäädä kotiin kirjoittamaan kirjeitä.

"Mitä tekisinkään ilman sinua,jos olisin jäänyt yksin" Emilia sanoi siskolleen.

"Olisit varmaan vain katsonut telkaaria ja lukenut kirjaa" Amelia vastasi kärttyisästi kun hänet oli keskeytetty kirjeen kirjoituksessa.

"Anteeksi luulin että voisit puhua ilman keskeytystä ja olisithan sinä voinut jatkaa kirjoittamista vaikka oisit vastannutkin" Emilia sanoi.

"Unohda en minä sitä tarkoittanut haluan vain saada kirjeen nopeasti kirjoitetuksi" Amelia pyyteli anteeksi.

"Ei se mitään" Emilia nauroi.

Amelia koki kuitenkin hirvittävän surun saadessaan seuraavan kirjeen jota ei ollut kirjottanut hänen paras ystävä Amelia vaan joku aikuinen ja käsialasta oli vaikea saada selvää.

Kirjeessä luki näin: "Hei Amelia kirjoitan ystäväsi Amandan puolesta koska hänelle on käynyt huonosti. Joku oli sytyttänyt heidän talonsa tuleen eikä hän päässyt nopeesti pois. Hän kuitenkin pääsi pois talosta niin kuin hänen vanhempansakin, mutta he olivat palaneet pahasti eikä heitä pystynyt pelastamaan. Vanhemmat kuolivat samantien kun olivat olleet raittiissa ilmassa vähän aikaa ja Amanda kuoli vasta sairaalassa oltuaan pari päivää. Hän kuoli omituisesti en tietäisi sitä muuten mutta olin itse katsomassa häntä. Amanda kuoli sairaalassa mutta ensin hän kerkesi hokea itselleen tärkeitä eläimiä ja ihmisiä hän jopa mainitsi sinutkin siinä. Ajattelin että haluat tietää tämän vaikka se on liian vaikeaa sinulle. Toivon puolestasi ettet vaivu kovin pahasti epä toivoon vaikka Amanda olikin paras ystäväsi. Sain myös tehtäväkseni kertoa Amandan poikaystävälle että Amanda on kuollu. Anteeksi Amelia ku kerron sinulle tämän suru uutisen, mutta minun oli pakko. Tuntisin syyllisyyttä koko lopun elämäni jos en olisi kertonut. Hänen poikaystävällä on ikävä Amandaa huomasin sen hänen kasvoilta. Hän jopa sanoi minulle näin "on ikävä sitä oikeaa" joten ajattelin hänen tarkoittavan Amandaa. Olin surullinen itse kuullessani tämän."

Terveisin sinun Anja Rosemar

"Eiiiiiiiiiiiiiiii!!!!! Miksi? Miksi?" Amelia itki sisartansa vasten kun oli lukenut kirjeen.

"Otan osaa Hän oli paras ystäväni tiedän että se sattuu kun menettää jonkun itselleen tärkeän ihmisen" Emilia lohdutti surullisena.

"Mistä sinä sen voit tietää et ikinä kertonut minulle mitään itsestäsi sinulle ei voi olla tapahtunut samanlailla kuin minulle et ole voinut menettää ystävääsi samanlailla kuin minä joten mitä sinä oikein puhut" Amelia raivosi itkien pahaa oloaan.

"Minulle ei ole käynyt tismalleen samanlailla kuin sinulle mutta menetin ystäväni sen kaikkein rakkaimman hän ei kuollut vaan jätti minut pojan takia ja lopuksi hän pyysi minulta apua kun poika raiskasi hänet en kuitenkaan auttanut,koska muistin hänen jättänen minut kerran pulaan" Emilia yritti lohduttaa mutta laihoin tuloksin.

"Mikset aikaisemmin kertonut sitä olisin voinut auttaa? no sillä ei enää ole väliä haluan olla yksin lähde niin kaus kun pääset ja pysy erossa minusta"Amelia huusi niin kovaa kuin kykeni ja Emilia totteli. He eivät tavanneet sen jälkeen enää ikinä. Vanhemmat kun palasivat he saivat kuulla että heidän oma Emiliansa oli raiskattu ja hän ei ollut selvinnyt siitä. He surivat sitä yhdessä mutta jatkoivat elämäänsä normaalisti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Teuvo