Surullisuuden perikuva
Ilman elämääni ja hoitoa en olisi kestänyt näinkään kauan.
Kaikki alkoi kun en halunnut lähteä kotoa mihinkään. Minulle suututtiin siitä todella paljon. Kotona meni huonosti ja koulussa meni huonosti. Minua haukuttiin joka puolella. En ole omasta mielestäni nätti ja vielä vähemmän kiltti, mutta jokin minussa sanoo että olen liian lihava vaikka minulla ei paljoo ole lihaa luitten päällä. En kestä vaan ajatusta näin "lihavasta" ihmisestä. En paljoa arvosta itseäni. Minulla on sinivihreät silmän vaaleat hiukset ja joidenkin mielestä kiltti luonne. Paineita minulla on paljon ja sen takia todennäköisesti kärsin anoreksiasta. Eli olen aika sairas. Kukaan ei vaan tiedä sitä, koska en kerro omista asioistani kellekään. En ymmärrä miksi mutta en vaan pysty tekemään sitä.
Elämäni oli pilalla ykkös luokasta kuutos luokkaan asti, mutta kun tulin seiskalle en enää salaillut niin paljoa asioistani vaan menin suorinta tietä kouluterveydenhoitajalle. Sielläkään en saanut rauhaa sielulleni, joten minut lähettiin psykologille puhumaan. Olen aika useasti haaveillut itsemurhasta ja suunnitellun sitä, mutta en ole vielä pystynyt sitä tekemään. Sulkeuduin kuitenkin lopulta maailmalta joka kohteli minua huonosti ja rakensin muurin ympärilleni, ettei minua pystyisi romuttamaan yhtään enempää. Minulla on kaksi kissaa, kolme koiraa, neljä akaattikotiloa ja kani. Eli aikamoinen eälintarha. Palataanpas varsinaiseen aiheeseen. Minä en pääse nykyisin paljoon mistään yli koska minua muistutetaan niistä koko aika uudestaan ja uudestaan.
Olen monesti jo kysynyt itseltäni mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Ja kysyn sitä edelleen. Olen yrittänyt, mutta kaiken mitä saan aikaan romuttuu samantien se on turhauttavaa. En ole kovin hyvä kirjoittamaan tunteista, mutta tällä kertomuksella yritän kuitenkin sanoa, että kannattaa elää täysillä vielä ku pystyt ja ennenkun sinut on lannistettu liian monesti. Silloin et nimittäin enää välitä mitä itsellesi tapahtuu. Haluan että kaikilla on parempi lapsuus kuin minulla. Minua lyötiin pienenä monesti ja nyt pelkään vanhempiani. En halua niin tapahtuvan muille varsinkaan minulle läheisille ystäville. Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia niin kuin eläimetkin, joten älkää antako itsenne joutua tällaiseen tilaan. Yrittäkää olla vapaita ja sanotte oman mielipiteen silloin kun se tuntuu sopivalta.
Kukaan ei saa jäädä varjoon minun tavoin. Ketään ei saa käyttää yhtä paljon hyväksi. En kertoisi tällaista ellei minulla olisi omia kokemuksia. En yritä neuvoa ketään. Yritän vain saada rauhan edes yhteen sydämeen joka odottaa sitä oikeaa hetkeä.
Kaikki kohdat eivät pidä paikkaansa.