Ystävyydestämme

Muistan sinut yhä sellaisena kuin olit vielä viisi vuotta sitten: hiukset kauniin ruskeat, silmissä ujo katse, hymysi herttaisempi kuin yhdelläkään toisella, naurusi joka oli kuplivaa ja mukaansatempaavaa, luonteesi joka poikkesi omastani niin paljon, että joskus mietimme miten me saatoimme olla parhaita ystäviä. Meillä oli omat juttumme, joille kikatimme niin että vedet valui silmistä. Kun me vietimme aikaa yhdessä, me saatoimme jutella tuntikausia toisiamme vastapäätä istuen, haaveilla mitä hullumpia asioita, suunnitella tulevaisuutta. Ikuisia ystäviä, niin me vannoimme. Mikään, ei kerrassaan mikään eikä kukaan voisi meitä erottaa toisistamme. Sinä olit minulle sisko, jota minulla ei muuten olisi ollut, olit maailman paras serkkutyttö ja paras ystävä mitä minulla on milloinkaan ollut. Sinun jälkeesi ei enää tule toista.

18-vuotiaina me ajelimme minun Escortillani aamuun saakka, välillä pysähdyimme ABC:lle pehmikselle, toisinaan taas istuimme autossa parkkipaikalla keskellä hiljaista kylää jutellen ja nauraen. Minä rakastin silloin miestä, joka oli minulle aivan väärä, joka käytti sinisilmäisyyttäni hyväkseen ja jota sinä et voinut sietää juuri sen vuoksi, mitä hän minulle teki. Sinä olit minulle ihminen, joka sai minut pysymään järjissäni silloin. Sinä sait minut nauramaan, kun olin surullinen ja poissa tolaltani hänen vuokseen. Sinun kanssasi oli helpompaa kestää sydänsurut, silloinkin kun ne tuntuivat tappavan kipeiltä.

Sitten sinä aloit juoda. Ja sitten sinä veit minulta sen miehen, jota minä rakastin.

En oikeastaan pystynyt uskomaan todeksi sitä, mitä omin silmin näin. Minä kuskina, sinä ja hän takapenkillä toistenne sylissä, välittämättä vähääkään siitä mitä te minulle teitte. Miksi annoin sinulle anteeksi kaikki ne kerrat, kun kännipäissäsi teit sen minulle? Aina seuraavana aamuna sinä olit pahoillasi, pyytelit anteeksi, vakuutit ettei vastaavaa enää koskaan tapahdu. Ja silti minä tiesin, että ne olivat vain sanoja joiden tarkoitus oli rauhoittaa minua, saada minut iloiseksi. Sinä olit jo rakastunut häneen. Sinä, minun paras ystäväni.

Niin aika meni eteenpäin, minä en päästänyt irti hänestä etkä sinä luopunut hänen valloittamisestaan edes silloin, kun hän sanoi haluavansa sinusta vain sitä yhtä asiaa. Me olimme typeriä, oman rakkautemme vankeja, hänen vankejaan, joka oli kietonut meistä molemmat pikkusormensa ympärille. Emme me enää muistaneet, että olimme parhaita ystäviä, me kilpailimme kuin pahimmat viholliset yhdestä ainoasta miehestä.

Me tuhosimme parhaimman asian elämästämme ystävyytemme, joka oli ollut ainut asia minkä vuoksi kummatkin olivat jaksaneet yrittää enemmän kuin muuten olisimme jaksaneet.

Aikanaan minä löysin toisen miehen, jonka kanssa muutin yhteen, menin kihloihin, lopulta naimisiinkin. Meidän häissämme sinä olit vain vieras, et kaaso niinkuin sinun olisi pitänyt olla, vain vieras jota katsoessani sydämessäni tuntui hirvittävää kipua ja kaipausta, koska minä menetin sinut ja sinä menetit minut.

Sinä asut nyt yhdessä minun ensirakkauteni kanssa sen miehen kanssa joka oli pääsyynä ystävyytemme hajoamiseen.

Me emme ole voineet koskaan antaa toisillemme anteeksi sitä, mitä me teimme emmekä me ole milloinkaan enää oppineet luottamaan toisiimme. Meillä ei ole enää mitään, mitä kutsua edes kaveruudeksi. Sinä et enää välitä, vaikka minä välittäisinkin, blondattuine hiuksinesi, kilon pakkelit ennen niin kauniilla kasvoillasi, sinä olet löytänyt "uusia ystäviä", jotka puhuvat sinusta pahaa selkäsi takana. Sinulla on hän, jonka vuoksi me annoimme ystävyytemme kuolla. Sinä sanoit minulle kerran humalassa, että et ole varma siitä oliko hän sen arvoinen.

Vähän aikaa sitten me törmäsimme paikallisessa baarissa. Me emme edes halanneet. Vaihdoimme muutaman sanan, kunnes sinä äkkiä käänsit minulle selkäsi ja ryhdyit keskustelemaan "uuden ystäväsi" kanssa. Minäkin käänsin sinulle selkäni pahoilla mielin ja ajattelin, että sinä olet ollut elämässäni 22 vuotta mutta tänä päivänä minä joudun vihdoin myöntämään että en tunne sinua enää ollenkaan. Sinua, joka olit minulle kaikki kaikessa sinua, pikkusiskoni.

Omistettu Sadulle. "Kiitos kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa.."

Enkelisi