Eksyksissä
Ristiriitoja. Hän yrittää koko nuoresta sydämestään löytää itsensä. Etsiminen tuntuu turhalta. On pakko yrittää, on pakko kulkea omaa tietään. On pakko tehdä omaa juttuaan ja tehdä omat ratkaisunsa.
Hän seisoo keskellä risteystä ja katselee hämillään ympärilleen. Risteyksestä lähtee liian monta tietä, hän ei jaksa laskea. Hän ei tiedä mihin pitäisi lähteä. Hän pyörii ympäri, mutta ei löydä oikeaa tietä, omaa tietään. Hän painaa pään käsiinsä ja sulkee silmänsä. Nukahtaa. Antaa elämän viedä, hän ajattelee. Kaikki etukäteen tehdyt suunnitelmat romuttuvat. Tärkeintä on elää hetkessä. Tässä pienessä sekunnissa on kaikki. Ei ole menneisyyttä, ei tulevaisuutta. Hän kelluu. Hiljaisuus. Lopulta hän katsoo, mihin on päätynyt. Ja kas, hän on yhä risteyksessä, eksynyt.
Kaikki muistot, joita hän huomaamattaan kantaa sisällään, tulvahtavat mieleen. Ja hän haluaisi tehdä sen taas. Ei siksi, että hän todella haluaisi sitä. Jokainen ilkeä sana on kuin puukonisku. Terä painautuu nahan läpi, kylkiluiden välistä. Silmät täyttyvät kyynelistä. Maailma kohtaa itkuisen anovan katseen, josta paistaa tuska ja pelko. Maailma kääntää selkänsä. Hän seisoo kuilun reunalla. Hän huutaa, mutta muut eivät kuule häntä. Hän katsoo ympärilleen löytääkseen auttavan käden, mutta maailma kulkee hänen ohitseen. Kukaan ei käännä katsetta, kukaan ei huomaa. Kuilu syvenee.
Talviyönä hän kulkee hautausmaan halki. Tähdet ja kynttilät antavat hänelle tietä. Ne kuiskivat, hän kuuntelee. Hän kääntää itkuisen katseensa kohti tähtiä. Ne nyökkäävät hiljaa, antavat luvan. Hän ei haluaisi tehdä sitä itselleen. Ei taas. Mutta hän ei voi vastustaa. Hänen voimansa ovat liian vähissä. Hän on liian väsynyt. Hän kompastuu ja kaatuu lumihankeen. Lämpimänä se toivottaa hänet tervetulleeksi.
"Larina on pieni. Larina on luonnonvaalea metsäkeiju. Larina on vapaa ja pelkää vapautensa puolesta. Larina haluaa kulkea omaa tietään, tehdä omaa juttuaan. Larina rakastaa luontoa. Larina nukkuu kukkaniityssä. Larina antaa anteeksi. Larina on rohkea. Larina katoaa, tekee katoamistempun. Larinalla on unelmia. Larinalla on siivet. Larina on enkeli."
Hän tuntee kevyen kosketuksen olkapäällään. Hän näkee ruskean, melkein mustan, ihon ja suuret ruskeat silmät. Sen pitkiin mustiin hiuksiin voisi liimata tähtitaivaan. Siivet sen selässä. Hän on nähnyt sen niin usein ennenkin. Unessa. Se on usein puhunut hänelle. Se on tuulta ja varjoja. Ei mitään todellista. Suitsukkeen makea tuoksu. Tähdet laulavat hiljaa. Hän tuntee itsensä kevyeksi. Haudalla kynttilä sammuu. Hän nukkuu. Hiljaa, risteyksessä. Yhä, etsien tietä.