Hukutettusi
Aina joka ilta istun
laiturin reunalla,
katselen horisonttia,
kuuntelen laineiden liplatusta
Aina joka ilta kuulen
keveät askeleesi
Ne lähestyvät hitaasti
Sinä istut viereeni,
kerrot salaisuuksiasi,
miten pelkäät
tulla hukutetuksi
Tänäkin iltana
istun yksin laiturin reunalla
Kastan varpaani vedessä
Tiedän sinun tulevan,
vaikka ikuisuuden odotan
En kuule askeliasi
Mutta tunnen viileiden käsiesi
minuun tarttuvan
Ehdin vielä nähdä kalpeat kasvosi,
kiiluvat silmäsi, kyyneleet poskillasi
ennen kuin sinä painat
pääni aaltoihin
Se olet sinä
Sinä, joka riistät henkeni,
vapautat sieluni
toteuttamalla minuun
Pahimman pelkosi