Loppumme
Joka kevään loppuessa
hän pakkaa laukkunsa
ja lähtee matkaan
etsimään vihreämpiä kesälaitumia
Minä saan aina
hyvästellä hänet syvin suudelmin
ja jäädä vilkuttamaan
hänen jo käännettyään selkänsä
Mitään muuta
en kovemmin odota
kuin seuraavaa tapaamista,
johon kuluva aika
ja ikävän poltto sydämessä
estävät minua nukkumasta
Toisten yöhön asti juhliessa
minä hiljaa laulan rakkaudesta,
koskettelen varpaillani
yössä viilentyvää hiekkaa rannalla
ja tunnustelen silmilläni
tyyntä järven peilaavaa pintaa
Joka syksyn saapuessa
hän palaa takaisin onnellisena
saadakseni taas tuntea
hänen pettämättömän sylinsä
lämmön
Mutta kun tällä kertaa
näen hänen saapuvan kotiin
jälleen iloisesti hymyillen,
hänen sylinsä ei olekaan
minulle avoinna
Vihreämmiltä kesälaitumilta
mukaan tarttunut
kesäheila kainalossa