Kaupungin kahleet
Harmaiden katujen lumoava ristiriita
vetää kenkiäni puoleensa
Pakottaa ne etenemään, halkomaan asfalttimerta
Kaupungin kutsuva meteli sekoittuu lorujen loppusointuihin
ja autojen loputon moottorinhurina kehrää korviani myöten
Kerrostalojen ilottomat kasvot katsovat minua kaukaa
Silmät kuin rikotut ikkunat, rinnalla rikottua sydäntä kantaa
Sinä tiesit koko ajan;
minä tunnen kielojen tuoksun
Tämä kaupunki ei kuki
Out of Tune
|