Runo 5
Tunnen taas kaiken kasaantuvan ylleni
huomaan jälleen etten löydä rauhaa mistään.
Kuulen sanasi huolestuneet, näen silmäsi kyyneleiset
kosketuksesi lämmin ihoani polttaa lailla liekin
Haluan vain lentää paikkaan kaukaiseen
Menneet haudata ja unohtaa
Tulevaan en koskaan saanut luottaa
elämä mursi haaveeni
Piiloudun kulman taa pimeään
toivoen ettei kukaan mua löydä
Saisin kerrankin hengähtää
tilaisuuden suunnastani päättää
Valkoruusu
|