Kenties
Kenties vapaus on kauneinta mitä tiedän ja
kenties rakkaus elää hetkistä,
hengittää hetkissä,
raukeana tai kiivaana,
jokaisessa hetkessä
Kenties tieni on koristeltu piikkilangoin,
mutta piikkilankojen väleistä,
pilkottaa ruusun terälehdet punaisina,
yhtä punaisina ja kiihkeinä,
kuin veri ihollani ja suonissani
Yhtä punaisena näen valheen valeasussaan
Pupillit laajentuneina tuijotan sitä hetken,
ja suljen silmät,
jossain on kauneutta, puhtautta,
jossa hengittää inhimillisyyden voima,
valeasun takana seisoo ihminen,
selkä suorassa,
katsoen taivaalle,
puiden latvoihin,
tuntien maan vankasti allaan,
suojellen häntä,
kuunnellen häntä
Hänelle voit kertoa totuuden
Windiamond
|