Espanjalainen joulu

Taksi oli hädin tuskin pysähtynyt, kun Nitta jo ampaisi ulos takapenkiltä.

 – Hei Nitta, odota nyt vähän! Koneen lähtöön on vielä reilut kaksi tuntia! Hiroki huikkasi Nitalle taksin ikkunasta.

 – Mut kun mä en haluu myöhästyy lennolta, ja sitä paitsi lähtöselvitys ois hyvä hoitaa reilusti ennen koneen lähtöä!

Oli kirpeä joulukuinen tiistai-iltapäivä, kun Nitta ja Hiroki saapuivat Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Nitta oli jo puolen vuoden ajan suunnitellut ystäviensä Lianan, Tuulin ja Vilman kanssa kahden viikon matkaa Espanjaan. Matkan tarkoituksena oli viettää yhteinen joulu Espanjassa poikaystävien kera, sekä juhlistaa porukan kuopuksen, Lianan, 21-vuotissyntymäpäiviä

Liana, Tuuli ja Vilma poikaystävineen vilkuttivat juoksevalle Nitalle unisesti hymyillen

 – Joko te ootte saaneet matkaliput? Nitta kysyi hengästyneenä. Muut nyökkäilivät myöntävästi.

Nitta ojensi virkailijalle hänen ja Hirokin passit ja pinon muita papereita. Saatuaan lippunsa Nitta ja Hiroki suuntasivat kulkunsa odotusaulaan muiden mukana.

 – Hyvät matkustajat, tervetuloa Finnairin lennolle AY 892 Helsingistä Madridiin. Olkaa ystävällisiä ja kiinnittäkää turvavyönne nousun ajaksi, kuului metallinen naisääni turistiluokan kaiuttimesta

 – No niin, se on menoa nyt, Nitta naurahti ja tarrasi Hirokin käteen. Hän oli ensimmäistä kertaa lentokoneessa, eikä jännitystä ollut helpottanut se, kuinka Hiroki ja Liana olivat vuorotellen kertoneet urbaaneja legendoja Finnairin koneista, jotka olivat mystisesti kadonneet tultuaan Espanjan ilmatilaan.

 – Kai sä muistit lähettää jäähyväistekstarit kotiväelle? Hiroki kysyi vinosti hymyillen Nitalta.

Nitta muksaisi poikaystäväänsä kevyesti kylkeen muiden nauraessa hyväntuulisina.  – Hola! Tervetuloa Prime Cliper-hotelliin! Vastaanottovirkailija toivotti iloisesti.

Nitta ainoana espanjaa puhuvana tarjoutui ilmoittamaan porukan sisään hotelliin.

Laukunkantajana oli erittäin komea nuori mies, jonka Nitta arvioi noin kaksikymppiseksi.

Hän katseli miestä ehkä liiankin kiinnostuneesti, sillä samalla, kun Nitta ojensi miehelle tippiä hotellihuoneensa kynnyksellä, tämä antoi Nitalle pienen lappusen, jossa luki espanjaksi: "Tapaa minut Casablanca-klubilla keskiviikkona kello 22:00, terveisin Enrique". Nitta taittoi lappusen laukkuunsa ja kääntyi suutelemaan Hirokia.

Seuraavana päivänä tytöt lähtivät kiertelemään Madridin muotiliikkeitä heidän poikaystäviensä lähdettyä etsimään sopivaa yökerhoa joulun juhlistamita varten.

Madridin muotiliikkeiden hinnat saivat Nitan voimaan pahoin, mutta hän ei voinut vastustaa kiusausta, kun hän näki aivan ihanat korkokengät ja niinpä kolmen kuukauden palkalle löytyi käyttöä!

Illalla noin kello 22:00 Nitta, Liana, Tuuli ja Vilma suunnistivat poikaystäviensä johdolla näiden valitsemaan yökerhoon. Vaikka tytöt olivat erittäin tiiviisti yrittäneet onkia yökerhon nimeä pojilta, eivät he olleet saaneet sitä selville. Jouluaatto oli osunut keskiviikolle, ja Madridin klubit pursuilivat trendikkäitä espanjalaisnuoria.

 – Eikö ihmiset enää nykyään vietä joulua perheidensä parissa? Nitta kysyi päivitellen ihmispaljoutta klubien edessä.

 – Mietipä missä me sitten ollaan viettämässä joulua, ei ainakaan perheiden parissa! Hiroki sanoi hymyillen.

Pojat johdattivat iloisesti nauravat tytöt klubille. Nähtyään klubin nimikyltin Nittaa alkoi pyörryttää. Klubin, jonka pojat olivat valinneet, oli Casablanca!

 – Tota, eiks me voitais ettii joku muu bailupaikka? Nitta kysäisi kimakalla äänellä. Muut katsoivat häntä kuin mielipuolta.

 – Hei tää on Espanjan paras klubi! Ethän sä aikasemminkaan oo tällasia ihmismassoja pelännyt, niin että relaa vähän! Lianan poikaystävä Jarno sanoi ja kaappasi Nitan käsivarresta kiinni.

Vastahakoisesti Nitta seurasi muuta joukkoa, ja kun he astuivat sisälle yökerhoon, hänen pahin painajaisensa kävi toteen: Enrique istui baaritiskillä ja vilkutti iloisesti Nitalle.

 – Hei Nitta, eiks toi gigolo tuol baaritiskillä oo se meidän hotellin laukkupoika? Siis toi, joka vilkutti sulle, Tuuli huusi melun yli. Nitta huomasi kuinka Hirokin hymy hyytyi Tuulin sanojen vaikutuksesta.

 – Joo, just se! Vessapalaveri RIGHT NOW! Nitta huusi, ja työtö lähtuvät sauvomaan juhlivien ihmisten lomitse kohti naistenhuonetta. Pojat jäivät katselemaan ihmeissään tyttöystäviensä perään.

Se laukkupoika ontoi mulle tällaisen lapun, ku olin ojentamassa sille tippiä, Nitta sanoi ja antoi lapun tytöille nähtäväksi. He katsoivat lappua hetken, ennen kuin Nitta tajusi heidän puutteellisen espanjankielen taitonsa ja suomensi lapun tekstin.

 – Sä oot tosi nesteessä, Liana tokaisi. – Se Enrique kärkkyy sun huomiotas tuol klubin puolella!

 – Mä tiedän! Voi veljet mikä joulu! Tällaista mä en ois voinut kuvitella edes villeimmissä unissani, Nitta huokaisi ja nojasi selkänsä vessan peiliä vasten.

Tyttöjen palattua vessasta olivat pojat jo ehtineet varata parhaat paikat baaritiskiltä.

 – Mennäänkö tanssimaan? Kuului espanjankielinen pyyntö Nitan vierestä. Kysyjä oli Enrique, ja hetken epäröityään Nitta suostui.

Kävellessään tanssilattialle nitta kuuli, kuinka Liana ja Jarno, Tuuli ja J-P sekä Vilma ja Tommi vislasivat ja taputtivat hänen ja Enriquen perään. Koko porukka Hirokia lukuunottamatta.

 – Tais Nittaa viehättää nää Välimeren gigolot enemmän, kuin Japanin mystiset samurait, Tommi naurahti.

Hiroki tunsi mustasukkaisuuden hiipivän kehoonsa, ja hän syöksyi väkijoukon läpija tönäisi Enriquen irti Nitasta.

 – Mitä helv?, Nitta ähkäisi irokin raahatessa häntä ulos Casablancasta.

 – Mitä sun päässäs oikeen liikkui? Hiroki karjui ulkona. – Yrititkö sä loukata mua tahallasi?

 – No en todellakaan! Mähän vaan tanssin sen kaa!

 – Se ei näyttänyt pelkältä tanssimiselta. Sitä paitsi se biisi jonka tahdissa te "tanssitte" oli sun ja mun yhteinen biisi! Hiroki huusi itku kurkussa.

Nitta jäi järkyttyneenä katsomaan kadulle, kun Hiroki lähti juoksemaan kohti heidän hotelliaan.

Kun Nitta heräsi aamulla, hän ei tunnistanut paikkaa, jossa oli yöpynyt. Illan tapahtumat alkoivat kuitenkin palautua hänen mieleensä. Hän muisti riidan Hirokin kanssa, ja sen, kuinka oli palannut klubille, tanssinut estottomasti Enriquen kanssa, ja lopulta päätynyt Enriquen asunnolle jatkoille.

 – Huomenta, rakkaani, Enrique sanoi seisoen alasti makuuhuoneen ovensuussa. – Oliko viimeöinen parempi, kuin ne yöt, jotka olet viettänyt luuseripoikaystäväsi kanssa?

 – Me siis tehtiin se? Nitta kuiskasi peläten jo valmiiksi tulevaa vastausta.

Enrique nyökkäsi myöntävästi ja se sai Nittaan vauhtia. Hän puki vaatteensa ja juoksi nopeasti ulos Enriquen asunnosta. Kadulla seistessään hän soitti Tuulille ja pyysi tätä tulemaan Lianan ja Vilman kanssa Casablancan eteen.

Tytöt saapuivat viittä minuuttia myöhemmin klubin eteen huolestuneen näköisinä.

 – Missä sä oot ollut koko yön? Liana kysyi silmin nähden helpottuneena siitä, että Nitta oli hengissä.

 – Me luultiin et se tulinen Manolito olis suurin piirtein raiskannut sut! Vilma sanoi puolestaan.

 – Enrique, Nitta korjasi. – Ja et oo kyllä hirveen kaukana totuudesta, hän lisäsi, ja kertoi juurta jaksaen viime yön tapahtumat.

Nitan päätettyä selontekonsa Vilma tokaisi:

 – Sä oot kyllä pahemmassa kusessa, ku mitä olit silloin kasilla sen yhen maikan häiriköinnistä!

Nitta nyökkäsi vaitonaisena ja mietti, kuinka selittäisi kaiken Hirokille.

 – Mä en voi uskoa tätä! Kuinka sä saatoit tehdä mulle näin? Hiroki huusi itkunsekaisella äänellä.

 – Mä en voinut sille mitään! Mä olin sulle niin vihainen, joten join itteni ihan älyttömään känniin, ja Enrique ilmeisesti käytti mun puoltajutonta tilaani hyväkseen ja me sit luultavasti sekstailtiin sen kämpillä, Nitta sopersi epätoivoisesti.

Enrique kuunteli parin riitaa heidän huoneensa oven takana, ja vaikka ei ymmärtänyt paljoakaan suomea, hän pystyi arvaamaan riidan aiheen. Hän koputti oveen ja astui sisään huoneeseen.

 – No, no, si minä ja Nitta emme rakastelleet, vaan vein Nitan kotiini selvittämään päänsä. Hän nukkui koko yön vierashuoneessa ja minä nukuin omassa huoneessani, Enrique valehteli sujuvalla englannillaan.

Hiroki kohotti kulmiaan ja katsoi kysyvästi Nittaan.

 – Pitääkö se paikkaansa, Nitta? Hän kysyi. Nitta nyökkäsi hiljaisena.

Hiroki viittasi Enriqueta poistumaan, ja kääntyi Nitan puoleen.

 – Pitikö Enriquen sanat todella paikkaansa?

 – Kyllä. Mä olin tosi laitamyötäisessä, enkä olis ikinä päässyt takaisin hotellille, joten Enrique ohjas mut asunnolleen nukkumaan känniä pois, Nitta sanoi, ja tunsi itsensä rennoksi, kun näki Hirokin ihanan hymyn, jonka hän oli nähnyt useat kerrat aikaisemminkin heidän sovittuaan riitansa.

Vaikka Nitta potikin sanoinkuvaamattoman huonoa omaatuntoa pettämisestään ja valehtelemisestaan, hän lupasi itselleen, ettei enää ikinä pettäisi Hirokia.

Nuoripari halasi toisiaan ja Hiroki kantoi Nitan sänkyyn.

Xalvadora