Ei ne kauneimmat sanat

        Askeleen on joulu
             kauempana.
   - Nurkan takana
           vaanimassa.
  Taas on aika 
             nostaa ikkunoille
         värivalot,
                paketoida lahjoihin
                      omantunnon kitinä.

      Syödä niin paljon, 
        unohtaa ainainen 
       nälänhätä.
   Kaupat palvovat
            muovipukkeja,
        kulutuksen jumalia.
    Lapset opetetaan laulamaan
                - kunnes huomenna heidätkin 
                          vaiennetaan.
  
        Kuka kuulee 
                 joulurauhan?

         Tunnetko kuinka 
              jossain
           ihme tapahtuu?
    Pommikoneet vaikenevat
         48 tunniksi, 
      kunnes helvetti
          vallataan
         uudelleen.
  
                 Leijuuko taivaalta
                         valkeaa lunta?
                Vai tuhosimmeko 
                    pilvien lumitykit
                   ainaisilla lennoilla?
       
           Luonnotonta
                on ihmisen
              halu tehdä suuria, 
            kuluttaa vuoria.
         Luonnotonta 
                 on kokea se
               joka vuosi, 
             niin kuin emme oppisi
                      virheistämme.
 
                             Kuka kuulee
                           joulurauhan,
                                enkel' kuorot
                                   tähtien verhoissa?

No kuten teoksen nimi kertoo, ei ne kaikkein kauneimmat sanat tähän vuoden aikaan, mutta ehkä silti ne mitkä kuuluu ääneen lausua.

zaca