Ei ne kauneimmat sanat
Askeleen on joulu
kauempana.
- Nurkan takana
vaanimassa.
Taas on aika
nostaa ikkunoille
värivalot,
paketoida lahjoihin
omantunnon kitinä.
Syödä niin paljon,
unohtaa ainainen
nälänhätä.
Kaupat palvovat
muovipukkeja,
kulutuksen jumalia.
Lapset opetetaan laulamaan
- kunnes huomenna heidätkin
vaiennetaan.
Kuka kuulee
joulurauhan?
Tunnetko kuinka
jossain
ihme tapahtuu?
Pommikoneet vaikenevat
48 tunniksi,
kunnes helvetti
vallataan
uudelleen.
Leijuuko taivaalta
valkeaa lunta?
Vai tuhosimmeko
pilvien lumitykit
ainaisilla lennoilla?
Luonnotonta
on ihmisen
halu tehdä suuria,
kuluttaa vuoria.
Luonnotonta
on kokea se
joka vuosi,
niin kuin emme oppisi
virheistämme.
Kuka kuulee
joulurauhan,
enkel' kuorot
tähtien verhoissa?
No kuten teoksen nimi kertoo, ei ne kaikkein kauneimmat sanat tähän vuoden aikaan, mutta ehkä silti ne mitkä kuuluu ääneen lausua.