Piinaajan rukous
Sanat nauliintuvat
sydämeen.
Vievät voimat,
katkovat siivet.
Haaveiden maa
tuhoutuu
muiden edessä,
eikä omalta
vihalta
ehdi muita
lohduttamaan.
Palo hallita,
tahto alistaa.
Muuttaa sinut
tuhkaksi vain.
Kadottaa sinut,
peitellä sammalin.
Jättää sinne
särkyneen sydämen.
Tuulessa ulvovat
kivun kuorot.
Lehtinä varisee
veren vuodot.
Hakkaa sielusi
täyteen kiviä,
sammuta sydämesi
tahto rakastaa.
Pelkää muita,
ajattele pahaa.
Omalla tunnolla
muilta kaikki ota.
Anna lupaukset,
älä ikinä niitä
täytä.
Tunteiden latina,
ei saa muille
näkyä.
Pelasta itesi,
uhraa muut.
Näin ne ystävät unohtuvat.
Hautaa itsesi
rinnalle unelmien.
Tomuna tuulessa
heilu ja varise.
Anna hyvä
ensivaikutelma,
tuhoa hiljalleen
hulluudella.
Vangitse vapaus
rautaisin nyrkein.
Armahda itsesi
teoista muiden.
Älä lopeta,
kun muut anovat
armoa,
Anna muiden
puutua omaan
huutoonsa.
Hetken vielä
jaksat kaikkea
hallita.
Hellitä sitten
ja tahdostasi
vapauta.
Anna uhreillesi
uusi minä,
rikkoutunut ja heikko
niin kuin aamun kajo.
Happosateella polta
ihoon merkit,
Siinä lepäävät
uhrisi,
keillä sitten leikit?
Saalista tuoreita
sydämiä, sieluja.
Anna heille
uhrausten luja
opetus.
Sinä pilkkaa
ja pilko,
Suolaa haavoihin
hiero.
Älä heikkouttasi näytä,
vaan tahdolla
omat toiveesi täytä.
Omistettu kaikille perkeleille, joita maa päällään kantaa..