Tulevaisuuteni
Tulevaisuudessa olemme vain me.
Minä näen sinun tulevaisuutesi,
Sinä näet minut.
Kultaiselle maljalle heijastuu
vääristyneet kasvosi.
Yrität sanoa minulle jotain,
mutta pauhu koskessa
on liian kova
saadakseni siitä selvää.
Kurkoitan sinua kohti,
mutta katseellasi karkoitat
minut pois.
Raskas pääni vaipuu alas
kuin hävinneellä.
Kuumat kyyneleet virtaavat
noroina poskillani.
En enää edes jaksaa nostaa päätäni,
ja katsoa voitonriemuisiin kasvoihisi.
En jaksaisi enää yhtäkään
tikarin iskua selkääni.
Puukko kääntyy selässäni olevassa
haavassa.
En tunne sitä,
mutta kuulen kuinka
liha väistyy puukon terän tieltä.
Lämmin veri on kuivunut kiinni
paljaalle iholleni.
"Ei tämän näin pitänyt mennä",
sanot katsoessasi selkääni.
Kuinka kauan vielä kidutusta?
Kuinka paljon vielä tuskaa?
Yritän hapuilla käsilläni sinua kohti,
yritän hyökätä,
mutta olen liian voimaton.
Revit puukkosi irti selän lihasta.
En vieläkään tunne sitä.
Katson sinua kuin ylöspäin
ja yritän muodostaa sanoja
puutuneella suullani.
'Armoa, en jaksa enää'
sieluni huutaa,
suuni pysyy yhä kiinni
ja silmäni verestävät.
Katsot minua inhosta vapisten.
'Mikä hätänä?'
yritän kysyä.
Etkö tunnista minua enää?
Sinä olet tehnyt tämän minulle!
Olen kuin rotan syömä,
reikiä täynnä,
jotka olet taitavasti
puukollasi saanut aikaan.
Sydämeni tilalla on raskas kivi,
jotta en tuntisi enää.
Etkö tunnista enää kasvojani,
jotka ovat monet kerrat tunteneet
nyrkkirautasi kovat iskut?
Etkö voi enää katsoa minua,
sinun luomaasi?
Inhosi vapisee sinussa yhä,
puukko tipahtaa kädestäsi kiviselle maalle.
Verinen terä jää pystyyn
kuin muistomerkiksi.
Rojahdat polvillesi,
Yrität ottaa minut syleilyysi,
et vain tidä miten.
Tunnen ja näen
kuinka voimaton olet.
Etkö pysty parempaan?
On minun vuoroni hymyillä
voitonriemuisasti.
Takerrut minuun kiinni
kuin kadotettuun leluun.
Tuuditat minua rintaasi vasten.
"Ei tässä näin pitänyt käydä",
kuisaat heikolla äänellä korvaani.
En voi vastata sinun
hellyyteesi.
Yritän uudelleen hyökätä kimppuusi.
Kumpa ylettyisin tuohon puukkoon,
joka on monta kertaa saanut
maistaa lihaani.
Voimani ovat kadonneet.
Vielä muutama sydämen lyönti,
Rojahdan voimatta vasten sinua.
Kaadumme yhdessä kiviselle maalle.
Voitonriemuinen hymy on
viimeinen asia,
mitä minulla on sinulle antaa.
Ehkä tulen pelastumaan vielä,
Rakkaimpani.
Kalmani.
Tämä on väännetty painajaisesta aikoinaan runoksi (lie parempi novellina?)..