Runo rakkaalle
Tapasimme silloin kunpa muistaisin milloin
en tiedä mitä ajattelit musta,
Voih enää muista tarkkaan mitä ajattelin susta,
sanoit mulle että sulla on sielu musta,
näin vaan pienen sydämmen täynnä kaipausta,
silloin jo tiesin mitä tehdä miten parantaa,
voih kunpa olisin osanut silloin jo rakastaa,
Vaikeina ajat tulivat eteemme repivät erilleen,
Tekivät monesta päivästä tuskaa,
Luulen olleeni auringon paisteesti tuoloin,
Sanoit mulle monesti että et hymyile muulloin.
Aikaa, niin paljon aikaa meni… ..
Sitten Tuli meidän yhteinen aikamme,
meidän kahden oma Rakkauden taikamme,
elämäni parhaat päivät tulivat,
Kaikki epäilyksemme varmasti sulivat,
oih ne päivät olivat kauniita, niin puhtaita,
rakkaudessa kylvimme toistemme kainaloissa mylvimme,
Kutit mua ja kostin sen sulle palkaksi sain suudelman suulle,
Toivoin, sain toivolleni kaikken vastineen jonka kykenit antamaan,
Halusin olla vahva ja pystyä sun sydäntä kantamaan,
uudisitin kihlalupaukseni lupasin yrittää parhaani,
rakastetaan toisiamme armaani, ihana, upea, olentoni, minun rakkaani.
DKW
|